Liikaa tekemättömiä  asioita.
Liian vähän aikaa?
Ja mitään ei saa aikaan ahdistuksen luoman turhan paikallaan polkemisen takia. On niin paljon tekemätöntä että niiden ajatteleminen tekee pahaa. Ei tee mieli tehdä mitään sillä tuntuu että liikaa liikaa liikaa. Liian vähän aikaa. Kello käy. Varttia vaille kahdeksan.
-Tee matikkaa
-Lue historiaa
-Siivoa
-Maalaa
-Valokuvaa
-Ole luova
-Ole samalla muutenkin hyvä ihminen, ole tehokas, kaunis ja hoikka. Ole hyvä, kiltti ja vilpitön. Älä kuitenkaan ole naiivi. Ole kaikkea mikä luokitellaan hyviksi ominaisuuksiksi ja vältä kaikkea pahaa, kuten ylpeyttä, epäkohteliasuutta ja ilkeyttä. Ajattele muita ennen itseäsi. Kuka pystyy tähän kaikkeen? Missä menee täydellisyyden tavoittelun raja? Eikö mikään riitä? Onko pakko?

                                                                                                          Eksyin aiheesta...

-Muista kunnioittaa vanhempia ihmisiä.
Mutta pitääkö vanhoja kunniottaa iän takia, vaikkei heissä muuten olisi mitään kunnioitettavaa. Mikä riittää kunnioittamiseksi? Täytyykö olla vain ystävällinen vaiko nöyristellä? Mikä on arvokkain ikä? Mutta eikös kaikkia täytyisi kunnioittaa? Mitä helvettiä?
-''Ei saa kiroilla!''
-Kaikkia täytyy ymmärtää. Mutta kuka arkisankari ymmärtää huumeidenkäyttäjää tai alkoholistia? Kuka kunnioittaa narkkia? Kenen elämä on arvokasta? Onko perheenäidillä oikeus arvostella narkkaria?

En tiedä mitään.