perjantai, 18. heinäkuu 2008

Helppo on lempeä pyytää?

Esiin tunkevat aatokset sameat
Valhetta vatvovat karkeat sanat
Paksu lompakko
Helppo on lempeä pyytää
Kerjääjää
Alla silmien himerrys hyytää

Valoviikatteet taloja niittää
Käsi hamuaa lautturin viittaa
En osaa elämää syyttää, en kiittää
Se jääköön, en piittaa

Kohdusta hautaan
Ui uuttera lautta
Tuhannen kapakan kautta - valo yössä


Niin monet ystäväni ovat löytäneet sen nk. toisen puoliskon. Toinen puolisko kuulostaa aika vakavasti otettavalta.
Mutta koska mä olen tällänen romantikko joka uskoo tai ainakin haluasi uskoa aitoon rakkauteen niin se on ihan
hyvä termi.
Mulle sanotaan 'Kyllä se vielä löytyy.'' ja ''Se löytyy odottamatta ja yllättäen.'' ja muuta tämmösiä lauseita jotka kaikki
on kuullut ja jotka eivät oikeasti lohduta yhtään. Tunnen sellaset, jotka on seurustelleet jo useammin tai paljon
aiemmin, jollain lailla paremmiksi ihmisiksi. Miksi? Mitä niillä on mitä mulla ei ole?
No. Ne on kauniita ja hoikkia. Minä olen lihava. Ne on sanavalmiita, itsevarmoja ja hauskoja. Mä olen itteäni ja
maailmaa murehtiva paska joka ei oikeasti saa mitään muuta aikaseks kun agstia. Hah.
Enää en jaksaisi olla iloinen teidän hyvän munkkinne ja rakkauselämänne puolesta. Aina saa olla iloinen VAIN
toisten puolesta sillä omalle kohdalleni ei ole rakkautta vielä kertaakaan osunut. Tätä on jatkunut jo monta
vuotta enkä enää millään jaksaisi kattoa sivusta muitten onnea itse jääden ilman. Tämä on vähä niinku oottais vuoroa karuselliin
joka vaan pyörii ja pyörii ottaen välillä muita kyytiin, mutta oma vuoro ei tunnu tulevan koskaan. Itsekästä?
Siihen että osaisi käyttäytyä silleen että olis edes mahdollisuus johonkuhun vaatisi itsevarmuutta ja hyvää itse-
tubtua jota minulla ei tunnetusti ole. Tai no, joissain asioissa osaan olla hyvinkin itsevarma, mutta yleensä siitäkin
koituu harmia. Nyt ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Mä toivon että jonain päivänä tulis joku joka näkis tämän pienen ihmisen.


sunnuntai, 13. heinäkuu 2008

Ei otsikkoa

Liikaa tekemättömiä  asioita.
Liian vähän aikaa?
Ja mitään ei saa aikaan ahdistuksen luoman turhan paikallaan polkemisen takia. On niin paljon tekemätöntä että niiden ajatteleminen tekee pahaa. Ei tee mieli tehdä mitään sillä tuntuu että liikaa liikaa liikaa. Liian vähän aikaa. Kello käy. Varttia vaille kahdeksan.
-Tee matikkaa
-Lue historiaa
-Siivoa
-Maalaa
-Valokuvaa
-Ole luova
-Ole samalla muutenkin hyvä ihminen, ole tehokas, kaunis ja hoikka. Ole hyvä, kiltti ja vilpitön. Älä kuitenkaan ole naiivi. Ole kaikkea mikä luokitellaan hyviksi ominaisuuksiksi ja vältä kaikkea pahaa, kuten ylpeyttä, epäkohteliasuutta ja ilkeyttä. Ajattele muita ennen itseäsi. Kuka pystyy tähän kaikkeen? Missä menee täydellisyyden tavoittelun raja? Eikö mikään riitä? Onko pakko?

                                                                                                          Eksyin aiheesta...

-Muista kunnioittaa vanhempia ihmisiä.
Mutta pitääkö vanhoja kunniottaa iän takia, vaikkei heissä muuten olisi mitään kunnioitettavaa. Mikä riittää kunnioittamiseksi? Täytyykö olla vain ystävällinen vaiko nöyristellä? Mikä on arvokkain ikä? Mutta eikös kaikkia täytyisi kunnioittaa? Mitä helvettiä?
-''Ei saa kiroilla!''
-Kaikkia täytyy ymmärtää. Mutta kuka arkisankari ymmärtää huumeidenkäyttäjää tai alkoholistia? Kuka kunnioittaa narkkia? Kenen elämä on arvokasta? Onko perheenäidillä oikeus arvostella narkkaria?

En tiedä mitään.

perjantai, 11. heinäkuu 2008

Ei otsikkoa

Tänään mulla on oikee ylisuorittaja-fiilis. Kerrankin olen saanut tehtyä jotain. Ensinnäkin, siivosin, maalasin, tein leikekirjajuttua, opiskelin matikkaa kirjotuksia varten ja ratsastelinkin tänään hieman. Mulle tämä on jo paljon kesäloma päivälle ottaen myös huomioon sijaintini joka on korvemmassa kuin korpi.

Entwine - Break me